Työurani aikana olen kokenut vierailuesitysten sovittamisen uuteen esityspaikkaan, sinne matkustamisen, sekä valojen rakentamisen tiukassa aikataulussa, erittäin kuormittavina kokemuksina. Keikkailu ei ole ollut myöskään ympäristöystävällistä, sillä suuren osan ulkomaanmatkoista olen tehnyt lentäen. On myös todettava, että sankarillinen egoni, massiivisine valaisinmäärineen, on ollut itsessään ekososiaalisen kuormittavuuden aiheuttaja.
Svett vieraili Nykytaidetila Kutomon Spring Roll -festivaalilla Turussa huhtikuussa 2022. Vierailuesitys oli oiva tilaisuus tarkastella “reppuun mahtuva valosuunnittelu” -konseptin ketteryyttä keikkakäytänteiden osalta.
Ensinnäkin, ennakkotyönä riitti muutama sähköpostiviesti teatterin tekniikan kanssa ja yleinen keskustelu työryhmän kesken. Totesin vierailun aikana, että yhteen SkyPanel-valaisimeen perustuva valosuunnittelu on nopea rakentaa ja suunnata. Esimerkiksi osassa teattereissa teknikoiden valaisutaidot ovat hyvin vaihtelevat, joten SkyPanelin osalta “sinne päin” -suuntausohje riittää. Kun valaisimia on vain yksi, suuntaus on nopea. Valon laatu säilyy eri esityspaikoissa samana, koska valosuunnittelu tarvitsee toteutuakseen tietyn valaisimen. SkyPanel on hyvin yleinen elokuvatuotannoissa käytettävä valaisin, joten se on vuokrattavissa helposti eri maissa. Valosuunnittelun koostuessa yhdestä valaisimesta, konsepti antaa enemmän aikaa työryhmälle tutustua ja sovittaa teos näyttämötilaan – monesti tekninen rakennus vie suuren osan ajasta vierailukeikoilla. Valoa ei tarvinnut ohjelmoida, sillä valoiskut tulivat MIDI-ohjauksella äänisuunnittelijan Ableton Live -ohjelmasta. Myös esityksen jälkeinen purku oli nopea.
Käytännössä Svett-teoksen osalta minun ei tarvitse itse matkustaa, vaan voin neuvotella ja toteuttaa esityksen valosuunnittelun paikallisen teknikon kanssa etäpuhelun välityksellä.
Svett-teoksen vierailu Kutomolla oli siis eräänlainen “korjaava kokemus” edeltäviin, useisiin satoihin vierailuesityksiin nähden viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kun valorakennus oli nopea, aikaa jäi lepoon myös koko työryhmälle ennen esitystä.
Onnistuneen valosuunnittelukokemuksen jälkeen jäin pohtimaan, pitäisikö SkyPanel-valaisin hankkia omaksi tulevaisuuden suunnittelutöitä varten? Ennen kuin tekisin ostopäätöksen, halusin selvittää valaisimen taustoja hieman tarkemmin. Niin kuin edellä mainitsin, ARRIn sivustolla annetaan yksityskohtaisia tietoja valaisimen elinkaareen että osien kierrätettävyyteen liittyen, mutta vastuullisuusraporttia ei ole sivustolla saatavilla. ARRIlta puuttuvat tiedot esimerkiksi raaka-aineisiin liittyen: käytetäänkö laitteen valmistuksessa harvinaisia maametalleja tai konfliktimineraaleja, mitkä ovat valaisimen raaka-aineiden louhinta-alueet ja sen mahdolliset yhteiskunnalliset ongelmat, mitkä ovat toimitusketjut ja niiden ympäristövaikutukset? Millaisissa työolosuhteissa raaka-aineita tuotetaan ja käytetäänkö tuotannossa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä? Nämä ovat kysymyksiä, joihin esimerkiksi Suomen ympäristökeskus ohjeistaa kiinnittämään huomiota ennen elektroniikkaa sisältävän laitteen hankintaa Kiertotalouden käsikirjassa (2022).
Koska edellä eriteltyjä tietoja ei ollut saatavilla ARRIn sivustolla, otin yhteyden suoraan laitteen valmistajaan sähköpostitse huhtikuussa 2022:
14.4.2022
Hello,
I hope this message finds you well. My name is Jani-Matti Salo, and I am a lighting designer based in Helsinki, Finland. I recently had the pleasure of utilizing ARRI’s SkyPanel S60-C for a lighting design in a contemporary dance piece titled "Svett" (Sweat). I must express my gratitude for the exceptional performance of the SkyPanel, which played a pivotal role in the success of the project. The capability to achieve outstanding results with just one unit is truly revolutionary, and I commend ARRI for such an innovative product.
In addition to its remarkable performance, one of the aspects that particularly intrigued me was the potential environmental impact. Using only one SkyPanel S60-C significantly reduced the carbon footprint of the production compared to the conventional use of 30-40 1 kW Fresnel lamps. This aligns with my commitment to sustainability in my work.
Having rented the SkyPanel in Helsinki, I am now considering the possibility of purchasing one for my personal use. Trusting ARRI’s reputation for quality and durability, I am keen to learn more about the sustainability practices associated with the SkyPanel.
In my effort to gather more information, I attempted to find details on sustainability initiatives on your website but encountered some difficulty. Could you please provide insights into the origin of the materials used in the SkyPanel (e.g., whether they are sourced from China, Europe, Africa, Canada, or the United States)? Furthermore, I am curious to understand how sustainability and the carbon footprint are considered in the manufacturing process.
I appreciate your time and assistance in providing this information. Your commitment to transparency in these matters will greatly influence my decision in making a purchase.
Thank you for your attention to this inquiry.
Best regards,
Jani-Matti Salo
Helsinki, Finland
Sain vastauksen muutaman päivän kuluttua ARRI:n Lee Romneylta:
20.4.2022
Dear Jani-Matti,
Thank you for your email, very interesting to hear on this important subject. And thank you for your kind comments regarding SkyPanels, very nice to hear.
ARRI recognises that this is a growing issue that people are interesting in and are at the moment in the process of recruiting a Sustainability Manager who’s job it will be to fully document all the processes in our manufacturing for all products and to able to produce accurate details and reports. In general , we can say many thanks but only if we have these accurate reports can we correctly point to the important details. So please bear with us while this process gets underway , it can’t be done easily and quickly but we do need to make sure we have these kind of reports to publish and make everyone aware of our position. We already do a lot of the right things but we have to be able to prove this.
Thank you again for your interest , look forward to being able to give you more details soon. In the meantime , please let me know if you’d like the contact details of our agent in Helsinki who can help you.
Very best regards
Lee Romney
ARRIlla ei siis ole olemassa vastuullisuusraporttia, he tiedostavat ongelman ja ovat palkkaamassa kestävän kehityksen johtajaa, jonka työtehtävänä olisi tuottaa dokumentit laitteiden valmistusprosesseihin, alihankintaketjuihin sekä raaka-aineisiin liittyen. Omalta osaltani jätin siis SkyPanel-valaisimen ostamatta. Tätä tekstiä viimeistellessäni joulukuussa 2023, palasin tarkistamaan ARRIn vastuullisuusraportin tilannetta, mutta raporttia ei näkynyt vielä sivustolla.
Valaisinvalmistajat ovat kuitenkin viime vuosina alkaneet läpivalottaa valmistusprosessejaan. Tästä esimerkkinä mainittakoon saksalainen JB Lighting. On kuitenkin oltava tarkkana, onko data luotettavaa ja miltä osin kyse on yrityksen suorittamasta viherpesusta?
Valosuunnittelijat saattavat toimia teattereissa myös valaistusmestareina ja vastaavat täten yhdessä kollegoidensa kanssa kalustohankinnoista. Vaikka ala onkin suppea, niin yhteisö on tiivis. Miten siis valoyhteisö voisi jakaa paremmin tietoa ekologisesti kestävistä hankinnoista? Uskallan väittää, että jos jokaisen suomalaisen teatteritalon valaistusmestari sitoutuisi vaatimaan vastuullisuusraporttia kalustohankintojen yhteydessä ja ottaisi raportin kilpailutuksessa huomioon, käytänteen vaikutukset ulottuisivat hiljalleen raaka-aineiden tuotantomaiden työolosuhteisiin asti.
Teattereissa ekologinen valoajattelu pohjautuu vähään energiankulutukseen esimerkiksi LED-teknologian osalta, mutta ensiarvoisen tärkeää on myös läpivalottaa valaisimien tuotantoprosesseja sekä elinkaari.
Valosuunnittelija ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun teknisten palveluiden valo-, ääni- ja av-tiimin päällikkö Anna Rouhu pohtii artikkelissaan Greener Lighting? (2023) kestäviä valintoja suhteessa LED-valojen elinkaarianalyysiin sekä taiteelliseen prosessiin. Elinkaarianalyysin mukaan LED-valaisimien tuotanto vaatii enemmän ympäristölle haitallisia kemikaaleja ja harvinaisia metalleja kuin halogeenipohjaisten valonlähteiden. Mutta elinkaarianalyysin mukaan LED-valaisimet ovat lopulta ekologisempi valinta vähäisen sähkönkäytön vuoksi. Rouhun artikkeli nostaa myös esiin, että edullisten LED-valojen yleistyessä valon määrä lisääntyy entisestään, joten loppujen lopuksi energiankulutus ei vähene. Kyse on niin kutsutusta rebound-ilmiöstä.⁹
Australiainen valosuunnittelija Pringle Bronwyn esittää Theatre and Performance Design -lehden haastatteluaineistoon pohjautuvassa Sustainable practice in theatrical lighting design: a designer’s perspective -artikkelissaan (2021), että esityskäytössä oleville LED-valaisimille olisi kehitettävä elinkaarianalyysiin perustuva luokitus, jonka avulla valaisimien käyttäjät, kuten suunnittelijat ja teatterit, voisivat helpommin valita ympäristöystävällisimmät laitteet.¹⁰
Olemme keskellä vihreää siirtymää ja teatteritalojen kattoja alkavat täyttää aurinkopaneelit. Suuret teatterit, kuten Kansallisooppera ja Helsingin kaupunginteatteri, kertovat ympäristövastuullisuudestaan kotisivuillaan.
Uusiutuvan energian käyttö ei ole kuitenkaan automaattisesti ekososiaalisesti kestävää. Valaiseva esimerkki on Finnwathcin eli yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan kansalaisjärjestön raportti vuodelta 2021, jossa todetaan, että osassa Suomessakin myynnissä olevissa aurinkopaneeleissa on suora yhteys uiguurien pakkotyöhön. Finnwatchin mukaan viisi kuudesta tuotantokapasiteetiltaan suurimmasta aurinkokennojen valmistukseen käytettävän polypiin valmistajasta ovat kiinalaisia yrityksiä. Näistä neljällä on toimintaa uiguurien autonomisella alueella Xinjiangissa.¹¹
Tutkijatohtori Alexander Dunlap Oslon yliopistosta toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa (2021), että valtaosa ihmisistä on sokeita sille, miten valtavirran ”vihreät” ratkaisut uusintavat ja välillä jopa pahentavat eriarvoisia rakenteita sekä tuotantoketjuja maailmassa. Esimerkiksi EU:ssa ja Yhdysvalloissa käytettävien aurinkopaneelien ja sähköautojen akkuihin tarvittavat raaka-aineet tuotetaan fossiilisten polttoaineiden avulla erittäin huonoissa työoloissa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Dunlapin mukaan “ratkaisumme” ilmastokriisiin aiheuttavat paljon kaivannaisteollisuutta, ihmisoikeusloukkauksia ja konflikteja ympäri maailmaa. Suomi on yksi pahiten kansainvälisistä tuotantoketjuista riippuvaisista maista maailmassa ja suomalaisen elämäntavan todellinen ympäristöhaitta on merkittävä.¹²
Ympäristöhaittaa tuottaa myös elektroniikkajätteen loppusijoitus. Esimerkiksi vuonna 2018 YLEn haastattelema Suomen ympäristökeskuksen jätteiden viennistä vastaava ylitarkastaja Hanna Nikander kertoo, että laittoman jätekaupan kautta suomalaista elektroniikkajätettä päätyy kehittyviin maihin noin 5000 tonnia vuodessa, vaikka vienti on lailla kielletty. Suomen Tulli ja Ympäristökeskus Syke ovatkin tehneet paljon työtä, jotta laiton vienti saadaan pysäytettyä.¹³
Mutta myös positiivisia signaaleita on havaittavissa. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys on viime vuosien aikana tehostunut. Tällä hetkellä elektroniikkalaitetuottajayhteisöjen yhteinen serkierrätys.fi -sivuston mukaan elektroniikkajätteestä pystytään kierrättämään peräti 99%.
Lisäksi Euroopan Unioni on saanut neuvoteltua uuden direktiivin loppuvuodesta 2023, joka sisältää yrityksille velvollisuuden selvittää toimintaansa liittyvät haitalliset ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä puuttua niihin. Direktiivin tarkempi sisältö julkaistaan alkuvuodesta 2024.¹⁴
Lopuksi
Tietokirjailija Ursula K. Le Guinin ajatus “kantokassiteoriasta” luo kiehtovan ja filosofisen kehyksen suhteessa valosuunnittelijan toimenkuvaan sekä työn luonteeseen: millaiseen tarinaan valosuunnittelijasta samaistun? Ympäristövastuullisuuden diskurssi nojaa yleisesti laskentakaavoihin ja insinöörimäisiin malleihin. Australilaisen skenografi-tutkija Tanja Beerin mukaan esityssuunnittelijan olisikin pyrittävä ensisijaisesti kääntämään ekologiset haasteet inspiraation ja luomisen lähtökohdiksi¹⁵. Tätä ajatusta pyrin noudattamaan myös Svett-teoksen osalta.
Entä millä tavoin toistan ja ylläpidän työssäni yhteiskunnassa vallalla olevaa, kapitalistista menestyjä-sankarinarratiivia? Koulutuksen tai taiteellisen työryhmän kyynisyys sekä kriittisyys tukehduttavat helposti yksilöllisen herkkyyden ja ekososiaaliset arvot. Taustalla säteilee esimerkiksi jatkuva kilpailu taiteen rahoituksesta ja esityspaikoista.
Valosuunnittelija Pringle Bronwyn huomauttaa, että monesti ympäristöystävällisen valosuunnittelun esteenä on ajan riittämättömyys. Bronwayn tekemän haastattelututkimuksen mukaan useat valosuunnittelijat kokivat, että heillä ei ole tuotannon puitteissa aikaa etsiä ja kehittää kestävämpiä valaistusratkaisuita – aikatehokkuus ja mukavuudenhalu ohittavat ympäristöhuolen.¹⁶
Vaikka valosuunnittelu nojautuukin voimakkaasti teknologian käyttöön, on jokaisen tekijän vastuulla pohtia tuotantoajasta riippumatta, kuinka “myrkyllisiä” teknologioita ja toimintatapoja valitsee poimia mukaansa? Entä osaako “valaisinrepun” kantamiseen pyytää apua vai olisiko jostakin luovuttava, jotta kantaminen itsessään olisi kevyempää? Millaiseen työhön aikaa vapautuu valosuunnittelun ollessa kevyt? Miten tämä keveys vaikuttaa suunnittelijan identiteettiin sekä työkuvan uudelleenmuovautumiseen?
Myös tietokirjailija Ville-Juhani Sutinen käyttää teoksessaan Hajonneen maailman käyttöohje (2023) repun metaforaa kuvaillessaan suhdetta rikkinäiseen maailmaan. Sutinen kertoo kirjan esipuheessa, miten on käyttänyt samaa kangasreppua 1980-luvun partioleireillä kuin viime vuosina monen viikon retkillä Grönlannissa. Reppu on ajan ja käytön myötä kulunut ja sitä on jouduttu useasti paikkaamaan. Vaikka olisi helppoa ostaa uusi reppu, Sutinen ei viitsi nähdä tätä vaivaa. Samalla Sutinen on sopeutunut rikkinäisen repun edellytyksiin – sen hihnat eivät esimerkiksi kestä täyteen pakatun repun painoa, joten reppu kannattaa nostaa selkään vain toisen hihnan kautta. Sutiselle vanha reppu on kuin rikkinäinen maailma: emme voi korjata sitä enää kokonaan, emmekä varsinkaan hankkia uutta ja parempaa maapalloa. Niinpä meidän on harjoiteltava tulemaan toimeen tämän nykyisen kanssa.¹⁷
Kuva: SkyPanel-valaisin Nykytaidetila Kutomon esitystilassa keväällä 2022. Valokuva: Jani-Matti Salo.
LÄHTEET:
¹ Le Guin, U. (1989). Dancing at the Edge of the World. Grove Atlantic Press: New York. 167-168. Suomennos: Anna Tuomikoski teoksessa Lowenhaupt Tsing A. (2020). Lopun aikojen sieni. Elämää kapitalismin raunioissa. (The Mushroom at the End of The World: On the Possibility of Life in Capital Ruins, 2015). Tutkijaliitto: Helsinki. 347.
² Le Guin, U. (1989). Dancing at the Edge of the World. Grove Atlantic Press: New York. 165-168.
³ Ks. Humalisto, T. (2012). Toisin tehtyä, toisin nähtyä - esittävien taiteiden valosuunnittelusta muutosten äärellä. Teatterikorkeakoulu: Helsinki. 223.
⁴ Tanskanen R. & Kuoppa S. (2023). Kapitalismin suuri illuusio. Into: Helsinki. 212-219.
⁵ Raskulla S. & Sirén K. (2023). Me tiedetään kaikki et se paine kasvaa jossain vaiheessa. Teatteri 2.0 / Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry: Tampere. 80.
⁶ Naukkarinen K. & Palo O. (2019). Ajatuksia feminismistä taiteen tekemisessä. Helsingin Feministinen Salaseura: Helsinki. 59-60.
⁷ Ks. www.zodiak.fi/fi/ohjelmisto/svett
⁸ Ekola M. & Martikainen M. (2023). A Conversation on Sustainable Practices between Two Designers. Teoksessa Kilpeläinen R. & Humalisto T. (toim.), Sustainable Choices – Potentials and Practices in Performance Design. Teatterikorkeakoulu: Helsinki. 202-203.
⁹ Rouhu A. (2023). Greener Lighting? Teoksessa Kilpeläinen R. & Humalisto T. (toim.), Sustainable Choices – Potentials and Practices in Performance Design. Teatterikorkeakoulu: Helsinki. 220-221.
¹⁰ Bronwyn P. (2021). Sustainable practice in theatrical lighting design: a designer’s perspective, Theatre and Performance Design, 7:3-4, 185.
¹¹ Finnwatch (2022). “Aurinkosähkön pimeä puoli.” Julkaistu verkossa 13.7.2021.
¹² Helsingin Sanomat (2021). “Uusiutuvaa energiaa ei olekaan”, sanovat tutkijat, joiden mukaan ilmastotoimemme aiheuttavat sortoa ja päästöjä köyhissä maissa.” Julkaistu verkossa 8.10.2021.
¹³ YLE (2018). “Euroopan elektroniikkajäte kertyy Ghanan romupihoille.” Julkaistu verkossa 22.12.2018.
¹⁴ Finnwatch (2023) “Yritysvastuudirektiivistä historiallinen sopu EU:ssa.” Julkaistu verkossa 14.12.2023.
¹⁵ Ks. ecoscenography.com/ecological-thinking/
¹⁶ Bronwyn P. (2021). Sustainable practice in theatrical lighting design: a designer’s perspective, Theatre and Performance Design. 7:3-4, 192.
¹⁷ Sutinen, V-J. (2023). Hajonneen maailman käyttöohje. Into: Helsinki. 17-19.